Ninjan jalka amputoitu

Vuosi on alkanut täällä vähän ikävissä merkeissä. Viime vuoden puolella Priscus menehtyi niskan traumaan. Eilen illalla Ninjalle oli käydä hullusti.

Tulimme eilen illalla avokin kanssa lomamatkan jälkeen Turkuun. Äitini oli hoitanut lintujani sillä välin ja käynyt edeltävänä iltana. Häkissä oli ikävä yllätys. Neitokakadunaaras Ninja seisoi orrella yhdellä jalalla, toisen jalan ollessa oudosti väntynyt taaksepäin ja aivan täynnä verimössöä. Tarkempi katselu osoitti, että koko jalka oli täysin väärin päin. Etuvarpaat olivat takana, takavarpaat edessä. Tilasimme eläintaksin ja lähdimme välittömästi päivystävälle Ninja rintakehää vasten lämmitettynä – kuljetushäkistä ei olisi tietenkään tullut mitään. Mukaan otin eläinlääketieteellisen tiedekunnan monistekirjan linnuista.

Ninja oli yllättävän urhea. Se jaksoi räpeltää kiiltävää kaulakoruani matkalla ja vastaanotollakin. Kirja osoittautui todella hyödylliseksi lääkäreille ja siitä saatiin ilmeisesti hyvin ohjeistusta esimerkiksi lääkityksen suhteen. Tutkittaessa varovasti se sähisi ja jaksoi ensimmäistä kertaa jopa purra voimalla (Ninja on ihan umpikesy). Puhti alkoi loppua kuitenkin pian, ja lopulta lääkäri antoi rintalihakseen rauhoittavaa. Ninja simahti nopeasti, ja sainkin koko ajan pelätä, olisiko joku hengenveto viimeinen. Oli helposti nähtävissä, ettei jalalle voitu tehdä mitään. Se oli nilkasta alaspäin ihan muhjona. Samalla tiesin melkeinpä heti, mikä oli aiheuttanut koko tilanteen: Ninjan umpirengas puuttui kokonaan!

Ninja kiidätettiin leikkaukseen heti ja sen jalka amputoitiin. Toimenpide ei kestänyt pitkään, ehkäpä sen vartin(?). Iho parsittiin kasaan muutamalla tikillä. Jalasta tuli ihan siistin näköinen ja siihen kiedottiin pehmeä kääre, joka ”teipattiin” paketiksi. Kysyin nesteytyksestä, mutta merkkejä dehydraatiosta ei ollut, joten sitä ei annettu. Ninja päätettiin herättää jo lääkärillä. Se oli useamman tunnin todella tokkurassa, minkä aikana se saatiin kuljetettua kotiin lämpöboksiin, jossa tuin sen asennon tyynyliinoilla.

Kun Ninja oli saatu paikalleen, menin etsimään rengasta. Se löytyi toiselta puolelta häkkiä kuin mistä Ninja oli löytynyt ja hyvin erikoisesta kohdasta, nimittäin siementangosta. Siementanko oli kaluttu loppuun ja tapansa mukaan nokkaa oli käytetty myös nakertamaan puuta. Puusta oli purtu irti osittain piikki, joka sojotti ylöspäin. Kyseinen piikki keihästi verisen renkaan ja tangon alla olikin verilätäköitä. Ninja oli toisin sanoen jäänyt kiinni renkaastaan ja repinyt ja vääntänyt koko jalkansa ulos siitä, minkä pitäisi olla mahdotonta. Tekee pahaa koko ajatuskin…

Kun Ninja alkoi heräillä yöllä, tarjosin sille vesipisaraa sormen päältä. Se nuoli sen apeana. Nostin Ninjan varovasti juomakupille ja yllätyksekseni se joi siitä aika sujuvasti ja halukkaasti. Siemeniä se ei saanut rikki, ikään kuin nokka olisi ollut vielä vähän ”pehmeänä” nukutuksesta, mutta hirssi oli tarpeeksi hentoa, joten se sai tähkästä muutaman suupalan. Sitten nukkumaan. Heräsin 1,5 h välein katsomaan, että kaikki on kunnossa.

Aamulla Ninja oli jo virkeämpi. Se opetteli aika vikkelään käyttämään jalkaansa. Jonkin ajan kuluttua se päätti kiivetä yksijalkaisena kylmälaukun seinää pitkin ylös istumaan boksin reunalle. Otin Ninjan siis reidelleni istuskelemaan. Se kerjäsi päästä käteen, joten annoin sen makoilla kämmenelläni. Se narskutti siitä hiljalleen hirssintähkää, jota pidin sen nokan ulottuvilla. Muutaman tunnins sisällä Ninja oppi jo kunnolla istumaan yhdellä jalalla ja lensikin muutaman kerran, laskeutuen ihan kelpoisasti.

Mutta sellainen tarina. Nyt kymmenen päivää ollaan lääkkeissä. Jos siitä selvitään, tulee olemaan vielä paljon, mitä Ninja ei enää voi tehdä, mutta pääasia, että se on yhä oma temperamenttinen itsensä. Ei tule meille varmaan vähään aikaan siementankoja… Alla Ninja heräämässä nukutuksesta.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *