Linnuton joulu

Yksinäisyydestä.

Tänään tajuntaan iski, että olen viimeksi viettänyt joulun ilman lintuja 6-vuotiaana. Silloin meillä oli kaksi koiraa. Lemmikkejä oli kuitenkin. Nyt olemme täällä Gehenna-tytön kanssa kaksin, sillä avopuoliso karkasi joulua pakoon Ouluun. Äitini on töissä ja isä taitaa olla matkustelemassa, joten perhe ei ole kovin yhtenäisenä. Tulee kovin yksinäistä. Ilman lintuja yksinäisyydestä on tullut aiempaa suurempi käsite elämässäni. Vaikka olisi joskus ollut ihmisten suhteen yksinäinen, oli aina jokin elävä olento tiiviinä osana itseään. Oli side. Lintujen antama voima näyttäytyi minulle hyvin vahvasti, kun näin Lillan ja Wryyn jokin aika sitten. Hain ne pois ja sijoitin uuteen kotiin, jossa ne virkistyivät selvästi ja palasivat kesymmiksi, ottivat intona vastaan suihkuttelua ja ahmivat kaiken mahdollisen ruoan mitä eteensä saivat. Ihaninta oli, miten selkeästi Wryy muisti minut. Jälleennäkemisen riemu oli rajaton, molemminpuolisesti. Sen illan jälkeen säteilin monta viikkoa, ikään kuin lintujen kanssa oleminen olisi antanut aivan uutta voimaa. Huonona puolena olin pari päivää sairaana… Kun tulee joulu, mitä siis teen? Mitä todennäköisimmin istun täällä itsekseni ja pohdin mennyttä vuotta ja sen rankkuutta ja ikävöin sitä läheltä kuuluvaa sirkutusta. Vaikka tietyllä tavalla linnuttomuus on sallinut vapauksia sosiaalisuuden suhteen – voin esimerkiksi viettää iltaa lähtemättä kesken pois laittaakseni linnut nukkumaan – kehtaan väittää, että tällä nimenomaisella hetkellä olen yksinäisempi kuin koskaan ennen.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *