Ahmatti ja viktoriaaninen rouva

Valkokasvo Seri muutti meille viimein! Mukana tuli Serin kämppis Zelda, jolle etsitään vielä pysyvä koti.


Tytöt tulivat tänään! Kolmen tunnin yöunien jälkeen matkasin Kotkaan. Seri tuli hakutilanteessa pienen ujostelun jälkeen olalleni, mutta kerran luokseni tultuaan se ei enää suostunutkaan lähtemään, vaan jäi siihen. Matkahäkkiin meni oikein nätisti, kun pyysin kädelle ja vein luukulle ja kehottelin astumaan sisään. Meni reippaasti ilman mitään ongelmaa ja alkoi syödä hirssiä. Zelda-rassu taas oli järkyttynyt jo vilkaisusta, ja lopulta se piti vain siirtää häkkiin. Lupailin tilanteessa, että vastaavaa ei sitten tarvitse ihan hetkeen kokea, vaan nyt alkaakin ihan uusi elämä.

Seri rupatteli siinä kovasti kanssani! Sillä on melodinen ääni naaraaksi, ja se jutustelee ja mutisee kovasti kaikenlaista. Hiukan peffakärpänen se on kyllä, mutta mielenkiintoista on, että kaikesta käsikesyydestään huolimatta se ei halua rapsutuksia ollenkaan. Vallan hurmaava lintu se on kyllä: olemme jo aivan rakastuneet siihen. Jiri meni murtamaan varpaansa viikonloppuna pahasti ja on virunut koko illan vuoteen omana, mutta Seri-kulta on pitänyt seuraa, sukinut vuodepotilaan partaa nätisti ja jutustellut sitten.

Seri on I S O. Veikkaan, että paino on lähemmäs 110-120 g. Myös ruoka maistuu Serille. Siis ihan. Kaikki. Ruoka. Asemalla odotellessa se alkoi kerjätä ja tavoitella pasteijoitamme. Junassa se asettautui häkin pinnoihin kerjäämään viereiseltä mieheltä jugurttia. Kotona se lensi wings-lautaselle silmän välttäessä ja oli sukeltaa Jirin tonnikalahöystettyyn nuudeliannokseen. Eli ruoan kanssa saa olla todella tarkkana. Hyvä puoli on, että myös tuoreet neiti veteli suihinsa mainiosti. Zeldalla meni hetki, että se uskaltautui syömään. Zeldan oli myös aluksi hieman hankala lentää, sillä se ei ole lennellyt yli vuoteen, mutta jo yhden illan aikana se alkoi oppia taas. Joistain asioista Zelda on ahdistunut kuin viktoriaanisen ajan rouvastaho. Mietin paljon, mitkä sen taustat ovat mahtaneet olla, kun se on niin kovin säikky. Noin arkaa neitokakadua ei ole tullut vastaan hetkeen. Onneksi toisaalta se myös näyttää tottuvan hyvinkin nopeasti.

Molemmat tytskät ovat yhtä tikkua, etenkin Zelda. Pientä depigmentaatiota on myös nähtävissä, joten pistän mukulat vitamiinikuurille ja koetan opettaa suihkutteluun: kumpikaan ei oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Mutta kyllä se siitä. 🙂 Muilta sitten mallia. Tilaa nämä kaksi kaipaavat selkeästi: matkahäkissä oli havaittavissa selkeää potutusta toisen läsnäolosta. Kumpikaan ei hirveästi arvostanut toisen lähellä olemista, mutta Zelda-raasu koetti välillä pyytää rapsutusta tikkuiseen töyhtöönsä. Suihkuttelin molemmat ja heti höyhenpuku kirkastui ihan silmissä. 🙂

Seri ennen suihkua:

Seri suihkun jälkeen:

Tässä Zelda ennen suihkua:

Ja tässä suihkun jälkeen:

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *