Paahtoleipäitkuja

Hoitolintuna alunperin tullut Eetu oli pariutunut aiemmassa kodissaan …paahtoleivän kanssa. Meillä päin ei päivittäistä kärähtäneen leivän syömistä ja sen neuroottista kaitsemista kuitenkaan enää hyväksytty, mistä on seurannut pieniä tilapäisiä sydänsuruja.


Hoitolintu Eetu on pikkuhiljaa rauhoittunut vähäsen rakkaan leipänsä suhteen. Olen koittanut vieroittaa sitä pikkuhiljaa, muta aina välillä viljamorsiamen kaipuu aiheuttaa huutoa. Paahtoleivän perään huutamisen lisäksi Eetu huutaa myös ihmisten perään tai rapsutusten perään. Lisäksi sen yleinen kommunikointitapa tuntuu olevan huuto. Huutokoulutus toimii tällä hetkellä kohtuullisesti silloin, jos Eetu on huutamassa perään poistuessani, niin kauan ainakin, kun ovi on auki. (Aiemmin huoneesta lähteminen jo sai aikaan kirkumista, vaikka ovi olisi avoimenakin.) Seuraava askel olisi ylipäänsä saada kitkettyä huutoa hieman pois.

Osittain veikkaan Eetun itkevän myös omistajansa perään. Eetu on aina ollut omistajallaan samassa paikassa samoin rutiinein ja tämän 16 vuoden rutiinin rikkominen aiheuttaa varmasti Eetulle suunnatonta stressiä. Siksi yritän ymmärtää ja olla mahdollisimman kärsivällinen, vaikka suoraan sanottuna välillä joudun oikeasti toteamaan, miten ihanaa on olla töissä kaiken hiljaisuuden keskellä.

Ikävintä huutavissa neitokakaduissa on se, että ne provosoivat myös muun parven huutamaan. Samalla se muistuttaa toisaalta, miten normaalilta omat linnut tuntuvat. Kaikkein vähiten ongelmia käytöksellisesti minulla on Ninjan, Wryyn, Mystikon ja Sisun kanssa. Isiskin on aika harmiton, mutta sillä on tämä pieni oidipaalisyndrooma, eli isän kanssa olisi kiva tehdä vauvoja. Voi huoh!

Mystikko ja Igor ovat löytäneet toisensa! Ne ovat aivan rakastuneet jo toisiinsa ja etenkin Igor seuraa uutta mielitiettyään kaikkialle. Olen todella iloinen siitä, että Mystikko on myöskin kasvattanut todella paljon sulkiaan takaisin Deliriumin nyppimisen jälkeen! Jo Pinkun luona hoidossa ollessaan se teki näin, mutta nyt määrä on kasvanut vielä lisää. Ehkä vuosien varrella se saisi melkein koko päänsä sulkiin? Kenties! Kasvu on todella hidasta, mutta sitä selvästi silti on.

Kaikenlaista melenkiintoista on tapahtumassa! Ystäväni Anni muuttaa omakotitaloon, joka on vanha koulu. Siellä on vanha liikuntasalo, josta he tekevät lintutilan. Ihan mielettömän upeaa kyllä! Siellä on linnuille todellakin tilaa, sen sadan neliön edestä. Oikein harmittaa, kun itselläni ei ole vielä useaan vuoteen mahdollisuutta oman talon hankkimiseen. Jossakin vaiheessa se kuitenkin tulee väistämättä vastaan. Ihan jo mielenterveyden vuoksi. 😉 Yli kymmenen neitokakadua makuutilan seinän takana käy etenkin näin viikonloppuaamuisin ja kevään häämöttäessä hieman korvan päälle.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *