Peili ja neitokakadu – Erottamattomat?

(Lutino-neitokakadu tutkimassa peilikuvaansa. Kuva: Shutterstock/Atsushi Shimizu)

Linnuille tarjotaan usein leluja, joissa on pieniä vaarallisia osia, teräviä reunoja tai tupsumaisena purkautuvaa köyttä, joka saattaa naposteltaessa tukkia linnun ruoansulatusjärjestelmän. Lelut voivat toisinaan koitua myös sosiaaliseksi haitaksi. Tunnetuin ja erityisesti koiraisiin vaikuttava turmiollinen lelu on peili.

Peilejä löytyy lukuisista leluista. Niitä on roikkuvina, pyöreinä peileinä, pikkupeilejä kiinnitettyinä kelloihin tai sitten peili myydään yksinkertaisesti yksinään. Elää edelleen virhekäsitys, että peili on hyvä lelu yksin elävälle linnulle. Peili antaa kyllä seuraa, mutta toisinaan linnun kiintymys omaan kuvajaiseensa, joka on aina juuri linnun itsensä halutessa paikalla, käy liian voimakkaaksi.

Olen vastaanottanut useammin kuin kahden käden sormilla laskettavan määrän kysymyksiä, joissa tiedustellaan, miksi neitokakadu ei lähde enää peilinsä luota, vaikka sille on ostettu ystävä. Lähtisitkö sinä aviopuolisosi luota, vaikka saisit uuden kaverin? Neitokakadut eivät ole täydellisen yksiavioisia, vaan ne voivat ottaa kumppanin menetettyään uuden puolison, mutta senhetkiselle kumppanilleen ne pysyvät hyvinkin uskollisina. Jotta ymmärretään tiettyjen yksilöiden kiintymystä peilikuvaan, täytyy tarkastella neitokakadun käytöstä luonnossa. Poikkeuksia uskollisuuteen löytyy ensinnäkin runsaasti. On niitä yksilöitä, jotka tilaisuuden tullessa livahtavat parisuhteen ulkopuolelle. Toisaalta on niitä, jotka kiintyvät niin täysin yhteen lintuun, etteivät huoli muita. Esimerkiksi otan kaksi lintua. Toinen linnuista ei ole nirsoillut kumppaneittensa suhteen, vaan on jopa ollut kolmen linnun yhteisparittelussa. Toinen linnuista taas on aivan rakastunut jo varattuun naaraaseen ja aina vapaana ollessaan kyttää tätä naarasta häkkien verkon välistä, lähtemättä tuskin syömään. Uskallan väittää, että peiliaddikteilla neitokakaduilla on jälkimmäisen esimerkin piirteet. Nekin kiintyvät peiliin kuin ensirakkauteen, ja sen menettäminen on kova pala. Näin ollen peiliinsä kiintynyt neitokakadu huutaa peilin kadotessa aivan kuten se huutaisi luonnossa oikean kumppanin kadottua.

Peilin vaalimiseen erityisesti koirailla kuuluu peilille laulaminen, sen rummuttaminen ja joskus jopa ruokkiminen ja turhautunut nokkiminen, kun vastakaikua ei saa. Miksi tämä käytös on sitten ongelma? Jostain tuntemattomasta syystä peiliin riippuvaiseksi jäänyt neitokakadu muuttuu käytökseltään. Se saattaa toisinaan olla aivan omissa pilvimaailmoissaan, mutta pahimmassa tapauksessa se käy niin aggressiiviseksi, että käy ihmisen kimppuun, jos peiliä yritetään ottaa pois. Neitokakadu ei yleensä ole vihamielinen laji, mutta peiliaddikti yksilö käy hirveimmissä tapauksissa suoraan ihmisen kasvoihin kiinni. Henkilökohtaisesti olen havainnut, että mitä enemmän neitokakadu saa olla peilinsä kanssa, sitä herkemmin se sortuu väkivaltaiseen käytökseen. Kiukuttelu ei ole ainoa huono puoli. Peiliaddiktia tulee olemaan todella vaikea pesittää jonkun toisen kanssa. Niin kauan kun peili on maisemissa, poikasia tuskin tulee. Peilihullu voi toisinaan jopa vähentää ruokailua joutuessaan jatkuvasti vahtimaan peilin perään. Kun ihminen ottaa peilin pois silloin tällöin, joutuu lintu stressaamaan koko ajan siitä, koska menettää seuraavan kerran ”elämänsä suuren rakkauden”.

Peilin ja linnun erottaminen voi olla vaikeaa. Jälleen kyseessä on todella yksilökohtainen ongelma. Joku lintu tottuu parissa päivässä erottamiseen, joku toinen ei koskaan. Sanotaan, että neitokakadun suruaika kumppaniaan kohtaan saattaa olla jopa kuusi kuukautta, joten kannattaa varautua odottamaan vähintäänkin niin kauan, jos aikoo saada poikasia peilihullulle linnulle. Oikeastaan kannattaa varautua siihen, että neitokakadu ei koskaan hyväksy enää ketään muuta. Omassa tapauksessani peilistä vierotettu koiras tuntuu hyvin masentuneelta ja vaatii huomiotani jatkuvasti ja jos ei sitä saa, se on hiljaa paikallaan. Olen toisaalta myös keksinyt ratkaisun tämän linnun kohdalla: hankin sille hyvin paljon sen itsensä näköisen naaraan. Peiliaddikteilla on havaittavissa, että ne leimautuvat myöhemmin itsensä näköisiin lintuihin kaikkein eniten. Niin ollen harmaa koiras saattaa kiinnostua toisista harmaista koiraista, lutino toisista lutinoista.

Peili ja neitokakadu voidaan siis erottaa, mutta se vaatii hermoja, jotta jaksaa odottaa peilin unohtumista ja sillä aikaa kuunnella sitä hätäistä kutsuhuutoa, joka kyselee, minne puoliso meni. Kaikkein paras vaihtoehto on jättää peili kokonaan antamatta. Siitä ei loppupeleissä seuraa mitään hyvää. Jos tahtoo ottaa vain yhden neitokakadun, kuuluu ihmisen olla valmis antamaan linnulle niin paljon seuraa, että lintu ei tarvitse mitään lelukorvikkeita. Mutta muista, että ihminenkään ei koskaan voi täysin korvata lajiseuraa – saati sitten reagoimaton peili.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *