U-poikue ruokintaan – ja bronze fallow -vauva mukaan

Kasvatustaukoni päättyi viimein, ja pistettiin pullat uuniin Isiksellä ja Schneellä. Ihan putkeen ei mennyt, vaan Schnee ei oikein osannut hautoa munia. Paritella se kyllä osasi, hedelmöittäen peräti neljä munaa amputoidusta jalasta huolimatta! Noh, Halo, Isiksen eksä, otettiin hätiin. Hienosti haudottiinkin, ja ensin meni ihan hyvin, kunnes helleaalto iski. Sitten alkoi kamppailu, ja dehydraatio alkoi viedä voittoa.

Kaikki näytti hyvältä aina pari tuntia apuruokinnan jälkeen, sitten taas mentiin huonommaksi. Olisi pitänyt nesteyttää jatkuvasti, eikä se työpäivinä ollut mahdollista. Toisiksi nuorin poikanen kuoli. Vain pari päivää myöhemmin kuoli vanhin. Nuorimmainen, valkokasvoinen SFDS, ei kehittynyt yhtään mihinkään, ja ilmeisesti Halo päätti, että fok it, päästetääs se päiviltä kärsimästä. Löysin nimittäin mukiloidun, pureskellun poikasen. Olen kerran aiemmin nähnyt sen tekevän noin alikehittyneelle poikaselle. Silloin se tappoi sen. Päätin katsoa päivän verran, mutta kun seuraavalla kerralla katsoessa oli tullut uusi iso puremajälki, päätin vetää poikasen pariksi päiväksi kokonaan pois ja antaa sitten takaisin.  Käsiruokinta onneksi auttoi nopeasti:

 

Valitettavasti myös isompi sai osakseen isänsä rajua turhautumista, ja ahdistuneisuudessani päätin ottaa aikalisän ja nappasin poikaset ruokintaan. Varmistin, että voin järjestää aikataulut ja matkat sopiviksi, sitten päätin ottaa kaksikon pysyvästi käsiruokintaan. Se on minulle tuttua kauraa ajoilta, jolloin käsiruokinta oli yleistä. Nykyisin se tehdään vain vastaavien hätätilanteiden sattuessa.

Molemmat poikaset vastasivat käsiruokintaan todella hyvin! Alla kuva Umbrasta, vanhemmasta poikasesta.

Sitten sain viestiä Toivosen Villeltä, tuoreelta ja mielestäni todella lupaavalta kasvattajalta, jonka taivalta kasvatuksen pariin olen seurannut mielenkiinnolla. Hänellä oli samaa hellekauden nestehukan jättämää alikehittyneisyysongelmaa poikueessaan, eikä yksi poikueen bronze fallow millään oikein ottanut kasvaakseen. Noh, eihän siitä ollut kuin vasta hetki, kun päivitin Facebookissa, että…

Eli että olen varmaan tullut hulluksi, mutta haluaisin alkaa kasvattaa bronze falloweja kombinaatioissa. Nämä bronze fallowit olivat ensimmäisiä Suomessa syntyneitä poikasia, joten ei ihme, että Villeä huoletti. Pari päivää nuorempi sisaruskin oli jo kirinyt kyseisen poikasen ohi koossa ja kehityksessä. Koska minulla oli jo kaksi ruokinnassa, päätettiin ottaa tämä pieni bronze fallow tiimiin. Vauvan kasvattajanimi on Achaea, ja sen emot ovat Gin, SFDS (/Valkokasvo bronze fallow) sekä Yoko, valkokasvo (/Bronze fallow). Mahdollisuus olisi siis, että Achaea onkin SFDS bronze fallow. Yhdistelmä on kiikunkaakun: hopea-fallowit ovat kauniita, mutta kumpikin väri vaikuttaa kokoa pienentävästi, ja jotta värin tunnistaa, on oltava hieman harjaantuneempi silmä ja väritietämystä. No, haaste vastaanotettu! Ja pieni, aika väsynyt Achaea matkusti Turusta tänne Helsinkiin:

Mutta älä anna ensivaikutelman huijata. Achaea voimistui salamannopeasti ja on osoittautunut olevaksi kaikkea muuta kuin väsynyt ujoilija!

Bronze fallow neitokakadu

Tämän kolmikon kasvua seuraillaan nyt sitten. Muista tykätä Neitokakadut – Variaatioiden Aikakausi -pagesta Facebookissa, sillä sinne pistän myös videoita ja lisää kuvia. Alla kuitenkin nyt hiukan vauvasilmäkarkkia. 🙂

 

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *