Neitokakadut ovat pariutumattomina ”kaikkien kavereita”. Oli kyseessä sitten emojen ruokkima tai käsiruokittu, niillä on tapana sosialisoida kaiken kiinnostavan kanssa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun lintu saa kumppanin. Biologian näkökulmasta elämän tarkoitus on lisääntyä, ja tästä johtuen linnun kumppanista tulee itsensä jälkeen sille tärkeintä maailmassa.

Jos ihminen ja lintu ovat muodostaneet hyvän suhteen, ei neitokakadu toki unohda omistajaansa. Täysin samanlaiseksi suhde kuitenkin jää vain harvoin. Rapsutuksensa neitokakadu saa nyt toiselta linnulta ja niin on toki hyväkin. Ihminen ei voi tarjota samaa, mitä lajikumppani. Olisi kuitenkin tekopyhää kritisoida tai moralisoida sitä, jos omistajasta tuntuu hiukan pahalta, kun ennen niin läheinen lemmikki ei enää olekaan yhtä läheinen. Se on vain inhimillistä.

Aina kyse ei ole edes linnusta itsestään. Neitokakaduilla kumppanit yleensä katsovat omiensa perään ja voivat olla hyvinkin mustasukkaisia. Ensimmäinen neitokakaduni Becky oli emojen ruokkima ja aivan umpikesy aina Alman kanssa pariutumiseen asti. Ensipesinnän jälkeen se muuttui araksi ja lakkasi pyytämästä rapsutuksia. Kiehtovaa kuitenkin oli se, että myöhempien pesintöjen aikana, tai aina sen kumppanin ollessa poissa, Beckyn käytös muuttui. Se saattoikin tulla luokse ja olla hetken taas ihan kuin ennen. Vaan auta armias, jos naaras huomasi rapsutteluhetken. Se oli hyvin mustasukkainen ja tuli heti kopauttamaan Beckyä nokallaan. ”Pahanteosta” bustattu Becky karkasi äkkiä kauas minusta ja näytti hämmentyneeltä.

Käsiruokittu Ninja on ollut eräänlainen lempilapseni pitkään, mutta hiljalleen olen huomannut myös sen kanssa tiettyjä ongelmia. Ninja tulee kyllä yhä rapsutettavaksi ja olalle, mutta tämä stressaa selkeästi Kassua, joka on todella mustasukkainen kaikesta, mitä Ninja tekee. Sitä näyttäisi ottavan pattiin jopa se, jos Ninja kylpee. Jos Ninjaa rapsuttaa, Kassu tulee viereen uhittelemaan ja purkaa kiukkunsa Ninjaan. Ninjan voisi kyllä ottaa vaikka mukaan katsomaan televisiota, mutta tämä ei alkuunkaan sovi Kassulle, joka kirkuu ilmapussinsa tyhjiksi, jos Ninja katoaa edes kulman taakse sen haukankatseelta.

Tässä Wryytä helliessäni en voi olla miettimättä, paljonko yhteistä aikaa on yhä jäljellä. Tänään tämä pieni varhaiskypsä teini koetti paritella tulevan morsiamensa Lillan kanssa. Paritteluyritys päättyi vähän sekoilevasti, mutta selkeästi kiihdytti nuoren koiraan, joka kukkoili hetken jokaiselle parittelualueelle tulleelle linnulle ja lopulta myös minulle. Annoin höyrypään jäähtyä ja kaikki meni palasi normaaliksi. Tämä kuitenkin saattoi olla ennettä tulevasta. Kun Lilla ja Wryy pariutuvat, voi olla, että minun on jälleen annettava ikään kuin jotakin pois. Tietenkin olen aina myös onnellinen, jos lintuni pariutuu. Eikä itse pariutuminen ole edes ongelma – päin vastoin, se on hyvä asia! - vaan pikemminkin lisääntymisvaistot ja se, miten paljon kesyn linnun kumppania voi ”loukata” ja stressata tuottamalla mustasukkaisuutta. Kumppani on aina neitokakadulle parhaaksi, eikä mielestäni koskaan saa olla niin itsekäs, etteikö neitokakadulle pitäisi hankkia kuitenkin lajitoverin seuraa. Mutta toivon, että pohdintani saa pesittämistä haluavat miettimään vielä kerran. Etenkin, jos omistaja harkitsee vain kertapesitystä.

Ne, joille neitokakaduharrastus on lähinnä lemmikin pitämistä, ovat tietyllä tavalla siis onnekkaita. He voivat ajatella asioita yksilöllisistä näkökulmista huomattavasti enemmän. Kasvattajana on osattava päästää irti ja toteuttaa tehtäväänsä paljon yleisemmällä tasolla, ajatellen asioita pitemmälle, muidenkin harrastajien kannalta. Minä en voi vain päättää ”No enpä anna yhdenkään hopeani lisääntyä ihan vaan, jotta voin pitää lemmikkini kiintyneenä itseeni.” Hommasta menisi vähän pointti. Myös suuri lintumäärä vähentää tietyllä tasolla jokaiselle yksilölle tarjottavaa huomiomäärää. Vaikka neitokakadut ovat elämäni tärkeimpiä asioita, jopa kouluani ja tulevaa ammattiani tärkeämpää, minullakin on rajallinen määrä annettavaa huomiota. On eri asia jakaa se huomio kahdelle kuin kymmenelle neitokakadulle.

Kasvattaminen tai aktiivinen pesittäminen vaatii harrastajalta sitoutumista, vastuuntuntoa ja epäitsekästä kykeneväisyyttä ajatella linnun parasta, ei omia tarpeitaan. Oletko juuri sinä valmis päästämään irti?