25.02.2010
Ovatko mutaatiot haitallisia?
Joidenkin harrastajien keskuudessa tuntuu yhä elävän käsitys siitä, että ihminen luo neitokakadujen värit. Että ihminen jotenkin plottailee jossakin salaperäisessä laboratoriossa ja tuottaa mutaatioita. Tästä käsityksestä johtuen kuulee toisinaan hyvinkin aggressiivisesti kyseenalaistettavan sen, miksi kasvatetaan värejä. No, miten ne sitten syntyvät, jos eivät kummallisten koeputkihedelmöitysten tuloksina?
Neitokakadujen värit syntyvät mutaatioiden tuloksena. Mutaatiolla tarkoitan lyhyesti sanottuna muutosta DNA:n nukleotidijärjestyksessä. Geenimutaatiot eivät ole suinkaan ainoaa tyyppiä, vaan toisinaan useamman geenin mutatoituminen aiheuttaa kromosomimutaation. Kromosomimutaatiot ovatkin yleensä jo huomattavasti suuremmin vaikuttavia, eikä niitä neitokakaduista tiedetä pahemmin löytyvän harvinaista "halfsider"-ilmiötä lukuun ottamatta. Jokaisella linnulla on tapahtunut kaikenlaisia mutaatioita, ihan kuten meillä ihmisilläkin. Mutaatiot eivät ole mikään poikkeavuus, vaan arkinen asia, joka tapahtuu joka yksilön kohdalla.
Tieteiskirjallisuus ja elokuvat esittävät mutaatiot yleensä mystisten supersankareiden ja pahojen epämuodostumien synnyn syynä, jolloin käsitys DNA-muutosten kokonaiskuvasta on toisinaan hieman vääristynyt. On totta, että mutaatioita syntyy myös ns. mutageenien (esim. joidenkin kemikaalien, virusten ja ionisoivan säteilyn) tuloksena, mutta niitä syntyy myös täysin spontaanisti. DNA-muutoksia tapahtuu lukuisia itse asiassa jopa päivittäin, mutta DNA kykenee korjauttamaan itseään, joten murto-osa niistä jää. Jotta mutaatio periytyisi eteenpäin, sen on saatava ns. iturata, eli päästävä sukusoluihin. Mutaatiot ovat erittäin suuri osa koko evoluutiota, sillä ilman mutaatioita mikään ei olisi maailman alun eliöistä sen suuremmin muuttunut.
Värimuodot ovat yleensä lemmikkitilanteessa niin sanottuja neutraaleita mutaatiota. Tämä tarkoittaa, että ne eivät aiheuta haittaa. Luonnossa värit kuitenkin voisivat olla suotuisia tai epäsuotuisia: Moni väri ei todennäköisesti luonnossa toimisi, vaan petoeläimet bongaisivat rara avisit nopeasti. Kuitenkin osa voisi jopa parantaa ympäristöön sulautumista, kuten vaikkapa uudehkosta päästä oleva värimuoto Pewter ("tina"), jonka kuvittelisi sulautuvan rusehtavuudessaan harmaatakin paremmin kuolleiden puiden runkoja vasten. Lemmikkinä tällä ei tietenkään ole niinkään merkitystä. Mutta jos vaikkapa tällainen väri, joka auttaa sulautumaan paremmin ympäristöön, leviäisi populaatiossa, populaatio alkaisi menestyä paremmin ja hiljalleen alkaisi tapahtua lajinsisäistä vahvistumiskehitystä.
Värien kasvattaminen kyseenalaistetaan usein sillä perusteella, että värit aiheuttaisivat terveydellisiä haittoja. Eräässä foorumkeskustelussa kysyttiin, "kantaako väri epäsuotuisaa geeniä". Geneettisin termein "väri" ei kanna epäsuotuisaa geeniä, mutta sen sijaan jokin epäsuotuisa geeni voi kytkeytyä vahingossa tähän uuden värin aikaansaavaan alleeliin. Eli vaikkapa neitokakadujen lutinovärin aikaansaavaan ino-alleeliin on kytkeytynyt vahvasti tekijä, joka aiheuttaa kaljuutta töyhdön takana.
On totta, että monet resessiivisti periytyvät värit aiheuttavat esimerkiksi pienikokoisuutta tai pienitöyhtöisyyttä. Resessiivisesti periytyvät ominaisuudet heikentävät kantaa yleisesti jo ihan muillakin eläimillä kuin linnuilla. Tästä johtuen ei tule pesittää ilmiasultaan resesiivistä ominaisuutta ilmentäviä lintuja keskenään useiden sukupolvien päähän, vaan suositeltavampaa olisi käyttää esimerkiksi heterotsygoottia ja homotsygoottia yksilöä yhdessä. Mikään kuolemanvakava rike tämä ei ole, ja kaksi homotsygoottiakin voidaan pesittää toki, kunhan näin ei toimita jälkeläistenkin kohdalla useaan otteeseen peräkkäin, sukupolvesta toiseen.
On paljon muitakin mutaation tuloksia kuin värit. Osa mutaatioista aiheuttaa haittoja (syöpä), osa harmittomia piirteitä ja osa puolestaan saattaa aiheuttaa piirteen, joka johtaakin lajin parempaan menestykseen. Luonnonvalinta poistaa epäsuotuisat mutaatiot, siinä missä suotuisat mutaatiot voivat ajan kanssa johtaa lajin evolvaamiseen. Mutaatiot myös runsastavat omalta osaltaan erilaisten alleelien näärää. Ilman mutaatioita ei maailmassa olisi kuin yksi jokin alkubakteeri.
Vastaanotin vieraskirjaani erään todella hyvän kysymyssarjan, joka kiteytti hyvin monet virhekäsitykset. Alkuperäinen viesti kuului seuraavalla tavalla:
"Aloin tässä miettimään, että kun on olemassa harmaita, valkoisia ja keltaisia neitsikoita, niin miksi sitten ei ole punaisia? Siis kun ihminen on onnistunut jalostamaan keltaisen värin kakadun koko vartaloon, niin miksei sitten poskilaikkua ole "levitetty" muualle vartaloon? Tai miksi neitsikoita on ylipäänsä jalostettu eri värisiksi?"
Ensimmäiseksi täytyy lähteä liikkeelle neitokakadun vartalon väreistä. Ne ilmenevät ikään kuin kerroksittain. Jos neitokakadulla ei ole yhtään mitään väriä, se on valkoinen. Jos laitetaan seuraava pigmenttikerros, neitokakadu itse asiassa onkin keltainen. Keltainen ei rajoitu vain kasvojen alueelle, vaan ihan koko vartaloon valkoista siipikuviota lukuun ottamatta. Eli jos otat neitokakadusta kaiken melaniinin (tummat värit) pois, jäljelle jää keltainen lintu. Keltaisen paljous sen sijaan on yksilöllistä. Vähän kuin meillä on erisävyisiä ihoja, on neitokakaduilla joillain vaaleampi keltainen pohja, joillain keltainen taas on todella voimakas.
Sitten termi jalostaminen. Jalostaminen on ihmisen tietoisesti aikaansaamaa evoluutiota. Neitokakadun värimuodot eivät ole jalostamisen tulosta, vaan ne ovat syntyneet mutaatioista. Eli linnun DNA:ssa on tapahtunut muutos. Värit eivät siis synny niin, että jos on vaikka kaksi lintua, joiden harmaa on vähän tummempi, niin nämä yhdistämällä saadaan tummempi lintu ja kohta syntyvä yksilö olisikin musta. Toki väri voi tummentuakin, mutta kyseessä ei tällöin ole värimuoto, vaan ainoastaan muokattu ominaisus. Geneettisesti tällainen lintu olisi yhä harmaa ja jos se laitettaisiin yhteen tavallisen harmaan kanssa, jälkeläiset tuskin olisivat mitään sen kummempaa.
Ihminen voi vaikuttaa mutaatioiden esille tulemiseen sisäsiitoksella, mutta ihminen ei voi vaikuttaa siihen, että mikäs mutaatio se sieltä nyt pelmahtaakaan esiin. Se, että jollekulle syntyy uusi värimuoto, on pienempi todennäköisyys kuin lottovoitossa.
Neitokakaduja ei siis ole jalostettu eri värisiksi. Niille on vain tapahtunut mutaatioita, jotka ihminen ne huomatessaan on pyrkinyt säilyttämään lisäännyttämällä tällaisia uusia värejä. Tiivistettynä linnun DNA:ssa tapahtuu mutaatio, joka saa ituradan ja muuttuu periytyväksi ominaisuudeksi. Syntyy väri. Väriä voidaan tutkia sukulaisuuden avulla, mutta itse sukusiitos sinällään ei ole mikään pyritty asia. Kun on selvitetty, kuinka väri periytyy, voidaan tehdä suunnitelmia siitä, miten väri saadaan lisäännytettyä tehokkaasti, mutta mahdollisimman terveesti. Verta aletaan puhdistaa ja geenipoolia laajentaa.
Poskilaikkuun voidaan vaikuttaa ominaisuutena kyllä siten, että yhdistämällä suuriposkilaikkuisia myös jälkeläisten laikut ovat suuret. Mutta jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Punaista ei pitäisi neitokakadulla käsittääkseni voida muodostua kuin kasvojen alueelle. Muualle kasvoille poskilaikku leviää hormonaalisista syistä pesinnän aikana. Teoriassa on mahdollista, että syntyisi mutaatio, joka levittää poskilaikun äärimmilleen. Sitten voisi myös syntyä sellainen mutaatio, joka jotenkin muuttaisi hormonitoimintaa, joka vaikuttaisi punaisen esiintyvyyteen. Koko kehon punaisuus vaatisi kuitenkin suuria muutoksia psittasiinituotannossa, minkä lisäksi vaadittaisiin myös melaniinin poistumista.
Sen sijaan, että kysytään, miksi ihminen luo värejä, on korrektimpaa kysyä, miksi me uuden värin havaittuamme teemme kaikkemme säilyttääksemme sen. Miksi ihminen pitää eri värisistä asioista? Ihminen on mieltyväinen eri värikkyyteen ja vaihteluun. Pidämme erivärisistä karkeista, erivärisistä toisista ihmisistä, eri värisistä ruoista, koirista, huonekaluista... Aivomme aktivoituvat eri tavalla, kun näemme poikkeavuutta. Varmaankin siksi ihminen on niin kiinnostunut säilyttämään värimuodot. Se on siis vain inhimillistä. Voidaan toki pohtia, onko tämä tarpeellista, mutta vaikkei olisikaan, en itse näe siinä mitään väärää, jos sen suurempaa haittaakaan ei esiinny.
Värimuotoja voi niiden syntymisen ja ilmenemisen jälkeen jalostaa jonkin verran. Ei siis voida sanoa, että ihminen on jalostanut värimuodot. Sen sijaan voidaan sanoa, että ihminen on jalostanut lutinovärin kaljun pois.
Luonnonväritteinen neitokakadu on kaunis ja puhtaita kantoja tarvitaan. Luonnonväri ei kuitenkaan ole vain plopsahtanut jostakin taivaista: se on yhtä lailla ja useammankin mutaation tulos kuin värimuodot. Ennen kuin kritisoidaan siis tätä väärin ymmärrettyä sanaa "mutaatio", kannattaa muistaa, että sinua tai minua tai sitä keesipäätäsi - oli minkä värinen tahansa - siinä olallasi ei olisi olemassakaan ilman mutaatioita.