Kasvattamisesta

Neitokakaduja voi pesittää kuka tahansa, eikä se vaadi sen suurempia lupia tai muuta vastaavaa. Satunnaisesti pesittäminen voi olla mukava tapa rikastaa harrastusta! Mikäli kuitenkin haluaa alkaa kasvattaa säännöllisesti ja pyrkiä kohti standardia – eli määritelmää siitä, mitä ihanteellisen neitokakadun tulisi olla – tuleekin toimintaan mukaan paljon huomioonotettavia seikkoja.

neitokakadun kasvattaminen

Saksalaisen kasvattaja Otto Lutzin saamia palkintoruusukkeita näyttelyistä.

Neitokakaduja voidaan pesittää oman halun mukaan melko lailla miten vain, mutta satunnaisuudella harvemmin saavutetaan erityisempiä tuloksia. Vaikka teoriassa kuka tahansa voi nimittää itseään kasvattajaksi vaikka vain yhden ainoan poikasen jälkeen, on harrastajien keskuudessa epävirallisesti vakiintunut kaksi eri termiä, pesittäjä ja kasvattaja, joista ensimmäinen kuvaa satunnaisempaa toimintaa – ja jälkimmäinen säännöllistä, virallisempaa ja ammattimaisempaa otetta neitokakadun lisäännyttämiseen. Kun puhutaan pesittäjä-kasvattaja -erottelun mielessä ”kasvattajasta”, ei enää riitä, että etsitään vain hienon värinen lintu ja pistetään se yhteen ensimmäisen vastaan tulevan kumppanin kanssa. Kasvattaminen vie aikaa, vaatii todellista miettimistä, suunnittelua, ratkaisuja, kykyä poistaa yksilöitä pesityksestä ja todennäköisesti enemmän rahaa, sillä valioluokan linnut – joita tosin on lähinnä ulkomailla – maksavat enemmän ja niiden aikaansaaminen ja ylläpitäminen mahdollisimman moitteettomasti kustantaa.

Tällä sivulla toimin kasvattaja-pesittäjä -erottelun mukaisesti, jolloin tarkoitan kasvattajalla sellaista ihmistä, joka tuottaa säännöllisesti useammalta parilta poikasia ja pyrkii johonkin tavoitteeseen, esimerkiksi ihanteelliseen vartalonmuotoon, väritykseen tai matkimislahjoihin. Neitokakadun kasvattajalla on oltava yleistä kokemusta lajista useiden vuosien takaa, hänen on tunnettava lajinsa tausta, käyttäytyminen, vaatimukset ja geneettinen puoli, osattava karsia jalostuksesta siihen kelpaamattomat yksilöt pois ja tiedettävä ero käyttölinnun ja jalostuslinnun välillä. Hyvä kasvattaja ei lähde edes yrittämään sukusiitosta, ellei tiedä mihin on todella ryhtymässä. Lisäksi hänen on hyvä osata antaa linnulle ensiapua hätätilanteessa. Lisäksi hyvä kasvattaja osaa tasapainotella yhteisen hyvän ja yksilön hyvän välillä, toimien eettisesti ja eläimen hyvinvointiin tähdäten.

Kasvattajan tavoite on usein jalostaa kasvattamaansa lajia standardien mukaiseksi. Jalostaminen on sitä, että pyritään parantamaan lajin ominaisuuksia yhdistämällä keskenään sellaiset linnut, joilla on sellaisia ominaisuuksia, jotka halutaan siirtää jälkikasvulle. Jalostaminen on siis ihmisen tietoisesti aikaansaamaa evoluutiota.

neitokakadun kasvattaminen

Kasvattaja…

1) …pitää yllä ja päivittää kasvatussuunnitelmaa, joka kertoo, mihin hän pyrkii.

2) …kirjaa ylös jokaisen poikasen ja tämän tiedot.

3) …pitää esimerkiksi päiväkirjaa pesityksistä, niiden sujumisesta, poikasten kehityksestä yms.

4) …antaa lintujensa levätä säännöllisesti, mikä osaltaan auttaa poikasten laadun parantamisessa.

5) …tiedostaa lajinsa standardit ja pyrkii niitä kohti.

6) …(koskee ulkomaita) käy halutessaan näyttelyissä selvittämässä, missä mennään

Jalostuslintu on sellainen lintu, jolla on jokin hyvä ja kasvatukselle arvokas ominaisuus – mieluiten useita. Tämä ominaisuus voi olla vaikkapa hyvä koko, ihanteellinen töyhtö, onnistunut väritys tai puhumiseen ja temppuihin liittyvä älykkyys. Mitä useampi ihanteellisista piirteistä linnussa esiintyy, sen parempi se on jalostuskäyttöön. Jalostuslinnun on oltava terve, sillä sen jälkikasvun oletetaan elävän pitkän, hyvän elämän. Kuvassa pesityspönttöjä, joista aktiivisiin on kiinnitetty lomake, johon voi merkitä emojen ja poikasten tietoja.

Neitokakadu, joka ei varsinaisesti täytä täydellisesti mitään ihannoitua ominaisuutta, voi olla aivan yhtä rakas omistajalleen, kuin valioyksilö toiselle. Suurin osa maan neitokakaduista onkin ensisijaisesti perheenjäseniksi tarkoitettuja lemmikkejä. Suomessa olisikin omasta mielestäni panostettava entistä enemmän nimenomaan hyväluonteisiin emoihin.

Ulkomailla järjestetään myös lintunäyttelyitä, joissa kasvattaja saa palautetta linnuistaan. Alla pastellikasvoni Shamanin näyttelykaavake. Kyseisen näyttelyn maksimipistemäärä oli 92, Shaman sai 89 – se pärjäsi siis todella hienosti!