Ulkoilu ja valjaat

Koko kesän ulkona viettämisen sijaan neitokakadun voi viedä ulos myös tilapäisesti. Ulkoiluttamisesta on hyötyä erityisesti valon vuoksi. Ulkoiluun on useampiakin väyliä, kuten siirrettävä tai pysyvästi pihalle rakennettu ulkohäkki. Lisäksi kärsivällisen koulutuksen tuloksena voidaan myös käyttää valjaita.

neitokakadun valjaat

Valkokasvo-kaneli-helmiäinen ja kaneli-helmiäinen pyytävät toisiltaan rapsutusta valjaissa.

Suomessa sopivia lämpötiloja vuoden ensimmäisiin lyhyempiin ulkoilutushetkiin tulee jo huhti- toukokuussa. Perussääntönä voidaan pitää, että silloin kun ihminen tarkenee ulkona T-paidassa, voi myös linnun viedä ulos. Jopa 15°C voi olla kylmä sellaiselle sisälinnulle, joka on koko talven viettänyt yli 20°C huoneessa, mutta toisaalta kesän jälkeen 10°C ei koko kesän ulkona viettäneestä linnusta välttämättä tunnu ollenkaan pahalta.

Tilapäinen ulkoileminen tapahtuu joko häkissä tai valjaissa. Vapaa, lentokykyinen neitokakadu karkaa mitä todennäköisimmin, vaikka olisi kuinka kesy, mikä johtuu yleensä tilan yhtäkkisen avartumisen aiheuttamasta hämmentymisestä. Kuten pitkäaikainen ulkohäkki, on myös tilapäinen ulkoiluhäkki suojattava luonnonlinnuilta ja auringon paahteelta. Kiinnitä huomiota myös paikkoihin, joihin neitokakadu pääsee ulkoillessaan. Kosketus ulkolintujen kanssa on ehdottomasti vältettävä tautivaaran vuoksi.

Valjaat

neitokakadun valjaat

Valjaat ovat suhteellisen uusi keksintö lintuharrastuksen parissa ja herättävät paljon kummastusta. Valjaita käytetään ulkoillessa lintujen kanssa, joskus matkustettaessa, sekä erilaisissa lintutapahtumissa. Kyseessä on eläimelle omituinen ja jokseenkin luonnoton asia, mutta kärsivällisellä ja hellällä kouluttamisella lintukin voidaan saada innostumaan valjaista ja nauttimaan niiden tuomista mahdollisuuksista.

Neitokakadu ei ole paras mahdollinen valjaslintu. Lähes kaikki neitokakadut vielä totuttelunkin jälkeen koettavat tavalla tai toisella saada valjaat pois päältään. Suurien ihmisjoukkojen keskellä neitokakadu väsyy valjaissa nopeasti ja vuorottelee väsymyksen ja aktiivisuuden välillä. Aktiivisuus käsittää yleensä valjaiden näpräämistä ja puremista.

Rauhallisessa paikassa valjaiden pitäminen voi olla hyvinkin nautinnollista linnun kannalta, kun on mahdollisuus talsia ruohikolla ja tutustua ympäristöön. Lintu on samalla lähellä omistajaansa, mikä voi olla kesylle neitokakadulle mielekkäämpää kuin häkissä kököttäminen ulkoilun aikana.

Neitokakadu totutetaan valjaisiin pikkuhiljaa. On täysin kiinni yksilöstä, kuinka nopeasti lintu tottuu valjaisiin. Vanhojen koulutusmetodien kanssa työskennellessä valjaat vain yksinkertaisesti puettiin linnulle, pyristeli se kuinka paljon tahansa. Näin lintu saadaan varmimmin joko traumatisoitumaan valjaista ja rimpuilemaan niissä tai vaihtoehtoisesti lintu alistuu. Jos todella hyvä tuuri käy, lintu saattaa siedättyä valjaisiin, mutta niin moni asia voi mennä pieleen, että suosittelen mieluummin seuraavaa:

Jos haluaa, että valjaiden käyttäminen on linnulle miellyttävä toimenpide, on vältettävä pakotteita ja vaadittava itseltään aimo annos kärsivällisyyttä. Kyseessä on usean tempun etuperin koulutettu ketju, sillä pukeminen edellyttää monia eri asentoja ja tekoja linnulta. Hellävaraisuus, hitaus ja palkinto ovat kouluttajan apuvälineet tässäkin tapauksessa. Ensimmäisiä valjaita puettaessa valjaat voivat olla myös hieman liian suuret, jotta niiden pukeminen on sulavampaa. Liikkeelle voidaan lähteä ensimmäiseksi siitä, että lintu laittaa itse päänsä valjaiden lenkistä. Ensin pidetään herkkupalaa lenkin toisella puolella ja annetaan neitokakadun napata herkku. Tätä toistetaan useita kertoja ilman, että lenkkiä laitetaan vielä linnun ylle. Tarkoitus on, että lintu kokee pään työntämisen lenkin läpi turvallisena tekona. Kun lenkki on saatu puettua neitokakadulle, lintua palkitaan jälleen. Palkinto voidaan antaa myös rapsutuksin. Älä kiirehdi, vaan pysy palkitsemishetkessä hyvän aikaa ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä. Jatko riippuu paljolti valjaiden mallista. Jokainen osanen hivutetaan hitaasti ja varovasti linnun ylle, jatkuvasti palkiten. Aina, kun yksi osanen on oikeassa paikassa, pidetään tauko ja palkitaan lintua. Tällainen kouluttaminen vie helposti paljon aikaa, mutta voin taata, että harva asia herättää lintupäivillä niin paljoa kunnioitusta kuin lintu, joka ”pukeutuu itse” valjaisiin vapaaehtoisesti ja vielä nauttii siitä.

Valjaita saa monista paikoista, monenlaisia malleja. Malli on erittäin ratkaiseva valjaskoulutuksen kannalta. Sellaiset mallit, jotka vaativat linnusta kiinnipitämistä, eivät ole kovin hyviä. Pyrstön ympärille menevien valjaiden huono puoli on se, että neitokakadut vieroksuvat pitkään pyrstöönsä kohdistuvaa kosketusta ja ärtyvät helposti lenkin pujottamisesta. Tällaiset mallit vaativat monesti myös uhden lenkin viemistä jalkojen välistä, mikä on jälleen yksi este, sillä lintu täytyy saada tällöin astumaan itse ylimääräisen lenkin yli, täsmälleen oikeaan kohtaan. Kahdeksikon malliset ja materiaaliltaan kovat tai jäykät valjaat eivät sovellu, sillä neitokakadu voi oppia pujottamaan lenkin pois päältään. Jäykkyyden vuoksi valjaita on myös vaikea kiristää tarpeeksi. Sellaiset valjaat. Jotka puetaan päälle löysinä ja kiristetään kevyesti jälkikäteen, ovat parempia, sillä ne eivät vaadi kiinnipitämistä tai sitä, että ihminen siirtäisi itse linnun raajoja.

Moni tekee valjaita aivan itse. Tehdessäsi itse valjaita on hyvä puoli se, että saat niistä minkä väriset tai kuviolliset vain haluat ja voit tekovaiheessa sovittaa niitä neitokakadullesi tarkastaaksesi yksilölliset mitat. Ennen valjaiden tekemistä kannattaa olla kokemusta jonkun toisen tekemistä valjaista tai tehdastekoisista valjaista, jotta oppii havaitsemaan valjaiden tärkeimmät ominaisuudet. Sopivimpia materiaaleja ovat erilaiset joustavat nauhat. Valjaissa on usein pieniä metalliosia, jotka kiinnostavat kiiltävään viehättyneitä neitokakaduja. Näihin osiin neitokakadu keskittyy yrittäessään saada valjaita pois päältään tai leikkiessään valjailla, joten metalliosat eivät saa sisältää mitään terävää tai sellaista, johon nokka tai kieli voisi jäädä väliin.

Monissa valjaissa yhteistä on jonkinlainen tukeva nauha rintapuolella, yleensä niskan takana oleva nauha, talutushihna, sekä lukko joko selkäpuolella tai vatsan puolella. Vatsan puolelle asetettu lukko saa helposti linnun silmissä lelun aseman, mutta muuta haittaa siitä ei ole. Talutushihnassa tärkeää on, ettei hihna ole liian pitkä. Suositeltava maksimipituus on metrin luokkaa, sillä mitä pitemmälle neitokakadu pääsee lentämään, sitä enemmän se saa kiihdytettyä vauhtiaan ja mitä kovempi lentonopeus linnulla on, sitä epämukavampi pysäytys on siinä vaiheessa, kun hihna pysäyttää lentämisen. Mitä kevyemmät ja huomaamattomammat valjaat ovat, sitä mukavammat ne ovat neitokakadun päällä.

Alla vanhempi kuva ensimmäisestä harmaasta neitokakadustani valjaissa. Vaikka nopeasti vilkaistuna kuva on kovin soma, nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin kuvaa katsoessani osaan tulkita paremmin, että lintu on ehkä pikemminkin väsynyt/voipunut valjaissa. Toinen lintu tökkii ja sukii sitä ”hereille”. Joskus nukkuminen valjaissa on ihan normaaliakin, mutta tässä tilanteessa veikkaan, että lintu ei tuntenut oloaan tuolloin järin mukavaksi. Onkin erittäin tärkeää, että valjaat koulutetaan hellävaroin ja linnun ehdoilla.

neitokakadun valjaat